Tag Archives: pienyritys

Kirjansitomo V. & K. Jokinen

MESTARILTA MESTARILLE
– Kirjansitomo V. & K. Jokinen 85 vuotta

85-vuotiasta taipalettaan juhliva neljännen polven perheyritys Kirjansitomo V. & K. Jokinen on toiminut samoissa tiloissa Viiskulman tuntumassa jo vuodesta 1928.  Kirjansitomon tiloihin pääsee tutustumaan myös Käsityö on Designia! -tapahtumassa torstaina 8.5.2014!

Vesa Jokinen (oik.), Toivo Salo ja Tomi Lappalainen.
Vesa Jokinen (oik.), Toivo Salo ja Tomi Lappalainen.

Kun kääntyy Fredalta Tarkk’ampujanka-dulle, Viiskulman hälinä hiljenee äkisti. Melkein ylämäen laelta löytyy kaunis kyltti, joka illan hämärtyessä viittoo tietä V. & K. Jokisen kirjansitomoon. Viihtyisissä toimitiloissa pienen tiskin takaa hymyilevät neljännen polven yrittäjä Vesa Jokinen, pitkän uran tehnyt kirjansitojamestari Toivo Salo sekä juuri erikoisammattitutkintonsa suorittanut Tomi Lappalainen. Kolmeen eri sukupolveen kuuluvat miehet kertovat auliisti kirjansidonnasta sekä V. & K. Jokisen menneisyydestä – ja tulevaisuudesta. Edelliset Jokisen sukupolvet hymyilevät mustavalkokuvissa toimiston seinällä.

Lafkan alkuvaiheet

1874 Uuraisilla syntynyt Kalle Hermanninpoika Jokinen, Vesa Jokisen isovaari, aloitti kirjansidontauransa oppipoikana Joensuussa vuonna 1890. Helsinkiin hän siirtyi vuonna 1894, ja toimi työntekijänä kahdessa kirjansitomossa. Myös Kallen molemmat pojat, Elis ja Väinö, seurasivat isäänsä alalle.

Kirjansitomo V. & K. Jokinen, jota tekijät kutsuvat tuttavallisesti “Lafkaksi”, perustettiin 1928. Aluksi siinä olivat osakkaina Kalle Jokinen ja hänen vanhempi poikansa Väinö, joka kuitenkin kaatui Talvisodassa. 1940-luvun alussa materiaalipula vaikeutti työtä, sillä liisterin tekemiseen tarvittiin vehnäjauhoja ja kultaamiseen kananmunia. Kansanhuoltolautakunta myönsi kuitenkin jonkin verran erikoisostolupia, joiden turvin töitä päästiin jatkamaan.

Nuorempi veli Elis siirtyi mukaan toimintaan ja osakkaaksi 1945. Hän oli aiemmin ollut töissä mm. Gummeruksen ja Weilin & Göösin kirjansitomoissa. Kallelle myönnettiin kirjansitojamestarin arvo 13.12.1949. Lafkan perustaja toimi yrityksessään 43 vuotta aina kuolemaansa saakka, ja teki siis yhteensä 70 vuoden uran kirjansitojana.

Yhdistysläinen alusta saakka

Kalle ja Elis menehtyivät molemmat vuonna 1960, ja osakkaaksi tulivat Eliksen vaimo Hertta ja hänen poikansa Olavi, Vesan isä. Alkoi uuden työnjohtajan etsiminen ja löydettiin kirjansitoja Toivo Salo, joka oli ollut Eliksen oppilaana Helsingin kirjapainokoulussa ja käynyt Lafkassa hankkimassa lisätietoja kirjansidonnasta iltaisin. Oppinsa Toivo oli saanut WSOY:n kirjansitomosta Porvoossa. Hänestä tuli Lafkan osakas ja kolmas yhtiömies. Myöhemmin hän suoritti myös kirjansitojamestarin tutkinnon. Vesa Jokinen puolestaan siirtyi kokopäiväiseksi “lafkalaiseksi” ja osakkaaksi vuonna 2007, ja vastaa yrityksen paperiasioista ja asiakassuhteista.

Kirjansitomo V. & K. Jokinen on ollut Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen jäsen perustamisestaan eli vuodesta 1928 alkaen. Yritys on yksi yhdistyksen vanhemmista jäsenistä.

Höyryvoimaa ja lehtikultaa

Mikä on muuttunut Lafkan 85-vuotisen historian aikana? – Vaarin ja isänikin aikana painettiin töitä aamukuudesta iltakahdeksaan, nyt ainakin tahti on hiukan rauhoittunut ja suurin osa työstä tehdään ihan normaalin työajan puitteissa, Vesa kertoo. Toivo puolestaan muistaa vielä ajat, kun työtä oli niin paljon, että yhden valmistuttua käveltiin hyllylle hakemaan seuraavaa. Nyt tilaukset tulevat pienemmissä erissä ja toimitusajatkin ovat lyhyemmät. Kirjansidonnan työvaiheet ovat silti paljolti samanlaisia kuin 85 vuotta sitten. Tosin uusia koneita on tullut helpottamaan työvaiheita, kuten leikkaamista.
– Välillä leikattavana on kymmeniä diplomitöitä kerralla, ja leikkauskone nopeuttaa tätä työvaihetta huomattavasti, Tomi huomauttaa.

Osa päivittäin käytettävistä koneista on antiikkisia, mutta käyttötarkoitukseensa loistavia, kuten äänekäs valurautainen pyöristyskone, jota voi melun vuoksi käyttää vain päiväsaikaan. Tomi arvelee leikkisästi, että se on alun perin toiminut höyryvoimalla, mutta Toivo protestoi, ettei niin ole ollut ainakaan hänen aikanaan. Lafkan kokoelmiin kuuluu vaikuttava kokoelma painokirjasimia sekä aitoa kultaa painaessa käytettäviä kultausfilettejä, joiden käyttöä Toivo on esitellyt lukuisilla kirjamessuilla vuosien varrella.

jokinen06

Mestarilta mestarille

Kirjansidonnan lisäksi Jokisella valmistetaan myös esimerkiksi erilaisia rasioita. Lisäksi yritys myy kirjansidontatarvikkeita alan harrastajille.
– Kaikki kirjansidonnasta kiinnostuneet auttavat pitämään alan virkeänä ja elinvoimaisena, ja jokainen harrastaja on potentiaalinen tuleva ammattilainen, Vesa tiivistää.

Hän ja Toivo ovat molemmat silminnähden iloisia ja ylpeitä Tomista, joka on juuri suorittanut kirjansitojan erikoisammattitutkinnon ja odottelee nyt koululta virallisia papereita mestarinkirjan hakemusta varten.
– Tomi tuli eräänä päivänä hakemaan meiltä taittoluuta ja jäi sille tielleen, Vesa muistelee. Pian Tomi oli Lafkassa oppisopimuslaisena ja kohta Toivo valmisteli häntä jo erikoisammattitutkintoa varten.

Nyt nuori mies on paitsi osakas, myös viittä vaille kirjansitojamestari.
– Oli todella hienoa löytää nuori, motivoitunut ja taitava mestariperinteen jatkaja yritykseen, sillä itse olen pikkuhiljaa siirtymässä eläkkeelle, Toivo kertoo.
– Luulen kyllä, että Toivon kuuma linja on kovassa käytössä vielä pitkään, virnistää Tomi oppi-isälleen. – Koulussa oltiin todella vaikuttuneita siitä, että olin päässyt Toivo Salon oppiin. Hän on alan eläviä legendoja.

Kolmikon kanssa jutellessa tulee väkisinkin mieleen, että kirjansitomo V. & K. Jokisen pitkän historian salaisuus on harmoninen yhteishenki, joka vallitsee tekijöiden kesken.
– Onneksi emme ole mikään pörssiyhtiö, jonka tarvitsisi tahkoa tulosta, Vesa naurahtaa. Nyt kirjansitomo työllistää kuusi täysipäiväistä tekijää, ja Vesan vaimo auttaa puolipäiväisenä toimistolla. Lisäksi Lafkassa on juuri aloittanut uusi oppisopimusopiskelija.

Kirjoja Turun palosta

Miksi kolmikkoa kiinnostaa juuri kirjansidonta?
– Tekee melkein mieli sanoa, että täällä ollaan kun pyysivät töihin, Tomi naurahtaa, mutta jatkaa, – tämähän on todella arvokkaan tuntuista työtä, johon liittyy paljon historiaa: Ei joka työssä pääse käsittelemään Kalevalan ensipainoksia tai Turun palossa vahingoittuneita kirjoja! Myös kunnostamista kaipaavat vanhat perheraamatut pistävät ammattitaidon koetukselle. Useita entisöitäväksi tulevia kirjoja tekisi mieli selailla enemmänkin.

Helsingin Yliopiston kirjasto on Jokisen kirjansitomon vakioasiakkaita, ja sitomoon tulee kirjoja, joita ei anneta kenenkään muun käpälöitäväksi. Jokainen kirja on yksilö, vaikka työn kulku on aina suunnilleen sama.

– Työssä jaksamista edistää myös se, että kädenjäljen näkeminen on todella palkitsevaa, Toivo huomauttaa. – Lisäksi moneen kirjaan liittyy mielenkiintoisia tarinoita, ja asiakkaiden kertomusten kuuleminen on mielenkiintoista.
– Itse asiassa meillä ei juurikaan ole ikäviä asiakkaita, Vesa lisää, joskus joku kauhistelee työn hintaa, mutta yleensä rauhoittuu, kun kuulee kuinka monesta miestyötunnista se koostuu.

Elämäntapa ja harrastukset

Kysyn vielä, mitä kirjansitomon työmyyrät harrastavat vapaa-ajallaan. Kolmikko nauraa ja vaihtaa syyllisiä katseita.
– Vapaa-aika on niin uusi asia minulle, etten oikein ole mitään vielä keksinyt, Toivo tuumii. Tomi puolestaan tunnustaa jäävänsä usein illalla työstämään jotakin omaa kirjansidontaprojektia.
– Tästä on pahasti tulossa elämäntapa, nuori tekijä kertoo. Vesa tekee jonkin verran kirjanpitoa myös kotosalla, mutta enimmäkseen aika kuluu perheen kanssa. Kaikki kolme pyrkivät pitämään kuntoaan yllä sienestyksellä, ratsastuksella, uinnilla tai pyöräilyllä. Vesa, jolla on luonnollisesti alalta laajat tiedot, yllättää tunnustamalla, että on sitonut eläessään vain yhden kirjan!
– Ja sekin odottaa vielä kansiinsa ylivetopaperia, neljännen polven lafkalainen naurahtaa.

Onneksi olkoon 85-vuotiaalle “Lafkalle”! Jatkukoon Kirjansitomo V. & K. Jokisen tarina vielä pitkään. Kirjansitomo V. & K. Jokinen sai kunniakirjan ja viirin kun yhdistys palkitsi pitkäaikaisia jäseniään tämän vuoden Itsenäisyyspäivän juhlassaan.

Kirjansitomo V. & K. Jokinen
Vesa Jokinen
Tarkk’ampujankatu 9 A 3
00120 Hki
puh. (09) 635 142, 635 143
info@kirjansitomovkjokinen.fi
www.kirjansitomovkjokinen.fi

jokinen10

1528468_641047812604152_492650805_nTeksti ja kuvat Laura Reunanen
(Jäsenesittely on julkaistu HKTY.fi -jäsenlehden numerossa 4/2013)

Kirjoitus PDF-tiedostona:
V. & K. Jokinen HKTY.fi 4/2013

Kuluttaminen on poliittista toimintaa

Jukka Isotalo
Lasimuotoilija Jukka Isotalo, Evolum.

Eduskuntavaalit järjestetään Suomessa joka neljäs vuosi. Lähes kaikissa vaaleissa viime vuosina äänestysaktiivisuus on laskenut edellisiin vaaleihin verrattuna. Äänestysinto laskee, koska äänestäjille on mahdollisesti syntynyt käsitys, ettei heidän antamallaan äänellä ole merkitystä poliitikkojen perustellessa päätöksiänsä taloustermeillä ja ekonomistien opeilla. Äänestäjä saattaa kokea, että poliitikkojen sijaan todellista valtaa käyttävät talouselämän päättäjät.

Björn Wahlroosin mukaan ”Kapitalistisella yrityksellä ei voi olla vallitsevia käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Yritys on yhden asian liike. Sen tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen”. Osakeyhtiölain mukaan näin onkin, eli yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

Äänestäjät ovat oikeassa siinä, että taloudelliset reunaehdot ohjaavat poliittisia päätöksiä. Heidän on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tällaisessa maailmassa he voivat osallistua poliittiseen päätöksentekoon useammin kuin joka neljäs vuosi, vaikka vaikutusmahdollisuudet riippuvatkin jossain määrin lompakon paksuudesta. Aktiivisina kuluttajina he voivat päivittäin tehdä poliittisia päätöksiä. On poliittinen päätös valita tuote, jonka halpuus perustuu heikkoon laatuun, työntekijöiden surkeisiin palkkoihin, lapsityövoiman käyttöön, ympäristöstä piittaamattomuuteen ja yhteiskunnan epädemokraattisuuteen. Toisaalta on poliittinen päätös valita tuote tai palvelu, jonka koko tuotantoprosessissa pyritään tuotteen korkeaan laatuun, työntekijöiden kunnolliseen palkkaan, ympäristöystävällisyyteen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen. Ihmisellä on vapaus valita tai jättää valitsematta, mutta tuon vapauden takia hän on myös vastuussa teoistansa.

Wahlroosin nihilistinen käsitys yritysten toiminnasta ei kerro vallitsevasta todellisuudesta suomalaisissa yrityksissä. Osakeyhtiölain velvoitteista huolimatta kapitalistiset yritykset eivät ole vain itsestään eteenpäin vyöryviä voitontekokoneita, vaan ihmisten ja heidän järkensä ja tunteiden ohjaamia kokonaisuuksia. Yritykset työpaikkoineen ovat saumaton osa muuta yhteiskuntaa ja elämää, ja useimmiten niissä toimivat yrittäjät ja työntekijät toimivat vastoin Wahlroosin dystooppista kuvausta. Näiden yritysten toimintaa ohjaa voitontavoittelun ohella myös ymmärrys siitä, että yrityksillä on oltava ihanteita ja pyrkimystä toimia niiden mukaisesti. Ilman ihanteita ja niiden soveltamista kapitalistiseen yritystoimintaan yhteiskunnasta tulisi epävakaa ja maapallosta lopulta kivinen erämaa.

Suomalaisilla yrityksillä on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Vapaudella on hintansa, mutta valinnoillaan kuluttaja voi vaikuttaa siihen, pärjäävätkö yritysten välisessä kilpailussa yhden asian liikkeet, jotka pyrkivät voiton maksimointiin, vai pärjäävätkö sellaiset – usein pienet – yritykset, jotka toiminnassaan pyrkivät ottamaan huomioon myös niitä ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön kokonaishyvinvoinnin, usein omasta taloudellisesta voitostaan tinkien.

Jukka Isotalo
Lasimuotoilija, Evolum Oy
Helsingin Käsityö- ja Teollisuushdistyksen valtuuston jäsen

(Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena  HKTY.fi -jäsenlehden numerossa 1/2014)

Kirjoitus PDF-tiedostona:
HKTY.fi pääkirjoitus 1/2014: Jukka Isotalo

Ammattilaisen vinkit kuvankäsittelyyn

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys järjesti toimistollaan johdantokurssin kuvankäsittelyn kiehtovaan maailmaan 9.1.2014. Yhdistyksen projektisihteeri, valokuvaaja Laura Reunanen kertoi havainnollisesti ilmaisen kuvankäsittelyohjelman, GIMPin käytöstä ammattilaisen silmin. Kurssiin sisältyi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, jota sulateltiin kahvitarjoilun voimin.

Kurssi oli jäsenten toiveesta järjestetty uusinta syksyltä. Samassa kurssisarjassa on aiemmin opiskeltu niin nettisivujen tekoa kuin pientuotekuvaustakin.


Lauran 5 vinkkiä kuvankäsittelyn perusteisiin

1. Valitse oikea ohjelma. Moni ilmainen kuvankäsittelyohjelma on heppoinen eikä anna tarpeeksi kontrollia säätöihin. Photoshop taas on laaja, mutta kallis. Photoshop Elements on peruskäsittelyyn kelpo ohjelma, jonka saa joidenkin ohjelmapakettien kylkiäisenä.

2. Ilmaisista ohjelmista ehdottomasti ylivoimainen on GIMP, joka vastaa käytännössä Photoshopia ja kelpaa vaativampaankin käyttöön. GIMPistä on olemassa myös suomenkielinen versio, ja sen perustoimintoihin löytyy suomenkielisiä ohjeita verkosta (esimerkiksi www.joutsi.com on hyvä sivusto perusteisiin tutustumiseen).

3. Monelle aloittavalle kuvankäsittelijälle suurin ongelma on se, ettei tiedä mistä aloittaa. Ohjelmissa on valtava määrä erilaisia suotimia toimintoja, joista kaikki eivät ole kovin hyödyllisiä. Tässä pari ominaisuutta, joiden hallitseminen kuuluu kuvankäsittelyn ehdottomiin perusteisiin:

Tasot / Layers

Tasojen käytöllä kuvankäsittelyyn saadaan kontrollia, sillä tehtyjä säätöjä on helppo hienosäätää jälkikäteen. Tasojen käyttö tuntuu alkuun hankalalta, mutta siihen tottuu pian. Kun ymmärtää miten tasot toimivat, kannattaa tutustua myös tasomaskien (masks) käyttöön. Hallittua, ammattimaista kuvankäsittelyä ei pystyisi kuvittelemaan ilman tasojen käytön hallintaa.

Värikäyrät / Curves

Useimmat valokuvat on mahdollista ja järkevääkin käsitellä käyttämällä ainoastaan erilaisia käyräsäätöjä eri tasoilla. Tämä on yksinkertainen säätötoiminto, jota ammattilaiset käyttävät kaikkein eniten, ja sen perusperiaatteisiin ja käytännön harjoituksiin kannattaa uhrata aikaa.

4. Kuvankäsittely on hyödyllinen taito, ja hyvällä perusosaamisella pääsee pitkälle. Esimerkiksi GIMP sopii hyvin myös julisteiden ym. taittamiseen, kun tasojen ja tekstityökalun käyttö on hallussa.

5. Muista, ettei huonolaatuista kuvaa saa kuvankäsittelyssä varsinaisesti parannettua, vaikka esim. kirkkautta ja väriä pystytäänkin säätämään. Kuvien parantelu on työlästä puuhaa, ja useimmat yleisimmistä ongelmista olisi helpointa korjata jo kuvatessa. Jos siis haluat parempia valokuvia, kannattaa mielummin harjoitella valokuvaamista kuin kuvankäsittelyä!

Teksti Laura Reunanen / Reunanen Photography

Kevään kurssit: Kuvankäsittelyä ja kotisivuja

Keväälle olemme jälleen järjestäneet pienyrittäjyyttä tukevia kursseja. Kursseille ovat tervetulleita kaikki Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen jäsenet!

Kuvankäsittelykurssi osa 2

To 9.1.2014 klo 17.30–20.30
Yhdistyksen toimisto, Henry Fordin katu 5 F 19
Hinta 40€/hlö, ilmoittautuminen 7.1. mennessä

Valokuvaaja Laura Reunanen jatkaa johdantoa kuvankäsittelyn perusteisiin. Kurssilla kerrataan nopeasti edellisen kurssin sisältö ja jatketaan kurssilaisten toivomusten mukaan kuvankäsittelyohjelmien erilaisiin ominaisuuksiin tutustumista.

Kurssilla käytetään netistä ilmaiseksi ladattavaa GIMP-ohjelmaa. Osallistujat saavat havainnollisen kurssimateriaalin kotiin, mutta kurssilla ei käytetä tietokoneita.

Kotisivukurssi

To 27.2.2014 klo 17.30–21.00
Yhdistyksen toimisto, Henry Fordin katu 5 F 19
Hinta 40€/hlö, ilmoittautuminen 25.2. mennessä

Miten pienyrityksen kannattaa hoitaa verkkonäkyvyyttään? Kurssilla keskustelemme nettisivujen sisällöstä ja tutustumme WordPressin saloihin. Kurssin vetää yhdistyksen projektisihteeri Laura Reunanen. Tarkoitus on saada puhtia, ideoita, käytännön ohjeita ja vertaistukea nettisivujen uusimiseen ja päivittämiseen. Käymme läpi myös sosiaalisen median ja blogin yhdistämisen nettisivuun sekä puhumme pienyrityksen nettipresenssistä muutenkin. Kurssi on uusinta jäsenten toivomuksesta.